Takareisivammat jalkapallossa ja niiden huomioiminen

Takareisivammat ovat jalkapallossa yleisin ilman kontaktia tapahtuva vammatyyppi. Ne kattavat yli 30% lihasvammoista ja noin 20% kaikista vammoista. Lisäksi niiden määrä kasvaa parin prosentin vuosivauhtia. Tähän yhdeksi isoksi syyksi on epäilty kovavauhtisten juoksujen kasvamista, joka lisää kuormitusta takareisille. Vammoja tapahtuu enemmän peleissä kuin harjoituksissa, ja se ilmenee äkillisenä kipuna takareidessä, jonka lisäksi saattaa tuntua/kuulua napsahdus.

Takareisivammat voidaan jakaa eri tavoin loukkaantumistilanteen tai vammatyypin mukaan. Takareisivammat syntyvät useimmiten kahdella eri tavalla; joko kovavauhtisen juoksun aikana tai liiallisen venymisen seurauksena. Takareisi on juostessa kovimmalla rasituksella heilahdusvaiheen lopussa, kun jalka on osumassa alustaan, ja kontaktivaiheen lopussa, kun jalka on irtoamassa maasta. Juostessa syntyvät takareisivammat tulevat pääasiassa näissä juoksun vaiheessa. Liiallinen nopea venytys voi myös aiheuttaa takareisivamman. Näissä tilanteissa yleensä lonkka on koukistuneena ja polvi ojentuneena (esim. pallon tavoittelu kurottamalla). Juoksu- ja venymisvammojen osuus takareisivammoista on noin 50/50.

Takareisivammojen aiheuttamat poissaolot lajista ovat 0-50 päivää eli ne vaihtelevat todella paljon. Riippuen vamma-alueesta poissaolot vaihtelevat melko paljon. Jos vamma on lihaksessa (ns. myosfaskiaalinen vamma), niin keskimääräinen poissaoloaika lajista on n. 3 viikkoa. Jos vamma on lihasjänneliitoksessa, poissaolo on 4-8 viikkoa ja jos se on jänteen sisäinen, niin puhutaan jo 2-4 kuukauden pituisesta huilista. Takareisivammojen ikävä puoli on, että ne uusivat melko helposti, todennäköisyyden ollessa jopa 50% ja uusimisvamma tapahtuu alle vuoden sisällä ensimmäisestä vammasta (kaikkein riskialttein aika on 2 viikkoa lajiin paluusta).

Takareisivammat ovat siitä ikävä vammatyyppi, että niiden tuloa on vaikea ennakoida. Riskitekijöistä jalkapallossa isoimmat ovat todennäköisesti aiempi vamma (joka siis saattaa uusia, mutta myös aiemmat ristiside- ja pohjevammat ovat riskitekijä), ikä (kokeneemmilla vammariski suurempi), sukupuoli (miehillä hieman suurempi riski), pelipaikka (hyökkääjillä ja keskikenttäpelaajilla yleisempi, koska kovavauhtisempaa juoksua enemmän) sekä jalkojen puolierot (lähtökohtaisesti saisi olla max. 10-15% ja takareisi/etureisi-suhde vähintään 0,6). Lisäksi on muistettava, että takareisien perusanatomia, eli lihakset ylittävät sekä lonkka- että polvinivelen ja osallistuvat lonkan ojennukseen sekä polven koukistukseen, on jo itsessään riskitekijä.

Mikäli takareisivamma tulee, on hyvä ammattilaisen apuna kuntouttaa se. Vamman sattuessa fysioterapeutti on tärkeä apu, ja keskustelu sekä laji- että fysiikkavalmentajan kanssa on tärkeää, jotta lajiin paluu tapahtuu järkevästi. Kun ollaan palaamassa lajin pariin, on hyvä muistaa muutama asia. Ensin on hyvä selvitellä, mikä mahdollisesti on vamman alun perin aiheuttanut ja koittaa puuttua siihen. Lisäksi olisi tärkeä, että harjoittelua olisi progressoitu sopivasti, jalkojen puolierot olisivat mahdollisimman pienet, venytys- ja kosketusarkuutta takareidessä ei olisi, ja se kestäisi kovavauhtista juoksua sekä jarrutuksia/suunnanmuutoksia ja lihaskestävyys olisi riittävän hyvä. Lisäksi tärkeänä asiana on psykologinen puoli; mikä on pelaajan kokemus kuntoutumisesta ja uskaltaako hän mennä niillä nopeuksilla tilanteisiin, mitä tarvitsisi. Kuntoutuksen tavoitteena on siis saada pelaaja mahdollisimman pian mahdollisimman korkealle tasolle sekä fyysisesti että henkisesti.

Vaikka takareisivammoja on vaikea ennakoida, niin parasta ennaltaehkäisyä vammojen syntymiselle on voimaharjoittelu ja säännöllinen kovavauhtinen juokseminen. Voimaharjoittelulla pystytään takareisien kapasiteettia kasvattamaan ja siinä tulee huomioida etenkin eksentrinen eli jarruttava lihastyö eri liikenopeuksilla. Näin pystytään huomioimaan koko voima-nopeus-käyrä ja on hyödyllistä, että on ihan puhdasta voimaa (esim. raskaiden polven koukistusten tai lonkan ojennusten kautta), mutta myös nopeaa voimantuottoa ja jarrutusta pitää harjoitella (esim. nopeat 1 jalan suorin jaloin maastavedot). Koska lonkan ojennuksen vääntömomentti on suurempi kuin polven koukistuksen, niin lonkan ojennuksen voiman kehittämistä on etenkin hyvä harjoitella. Harjoittelussa voi hyödyntää myös isometrisiä (lihaspituus ei muutu) tai syklisiä (nopea jännitys-rentoutus-sykli) liikkeitä. Lisäksi voiman lisäksi olisi hyvä juosta kovaa 1-2 kertaa viikossa. Jalkapallossa lajiharjoittelussa monesti pienennetään harjoitusaluetta ja ison kentän peliä, jossa tulee pitkiä juoksuja ja päästään lähelle maksiminopeuksia tai maksiminopeuteen asti, saattaa tulla vähän. Pienemmällä alueella suunnanmuutoskyky korostuu, joka vaatii hieman erilaisia ominaisuuksia kuin kova spurtti.

Toinen voiman ohella hyvin tärkeä asia näiden vammojen ennaltaehkäisyssä on fyysisen ja henkisen kuormituksen monitorointi ja hallinta. Lihas- ja jännevammoissa kapasiteetti on toistuvasti ylitetty, eikä kuormituksesta ole päästy palautumaan tarpeeksi hyvin, joten kuormituksen hallinta on avainasemassa. Esimerkiksi on huomattu, että jos kovavauhtiset juoksut kasvavat harjoituksissa turhan nopeasti, loukkaantumisriski on suurempi. Progressiivinen spurttien kasvu (myös kevennetyt viikot huomioitava) kehittää urheilijan sietokykyä ja sitä kautta pienentää loukkaantumistodennäköisyyttä.

Muita huomioitavia asioita takareisivammojen ennaltaehkäisyssä voimaharjoittelun ja kuormituksen hallinnan kanssa on lantion hallinnan opettelu (pystyy yhdistämään voimaharjoitteluun), riittävä yleinen fyysinen kunto (väsyneellä lihaksella on rajallinen mahdollisuus tuottaa voimaa ja kestää venytystä) ja liikkeen laatuun panostaminen (esim. alkulämmittelyn aktivoinneissa kuormittaa kaikkia liiketasoja ja opetetaan käyttämään ala- ja ylävartaloa yhdessä). Näillä ”pienillä”, mutta tärkeillä asioilla pystytään tekemään paljon hyvää vaivojen syntymekanismien kannalta.

Takareisivammat ovat ikävä, mutta yleinen vammatyyppi jalkapallossa ja niitä voi esiintyä eri puolille lihas-jänne-kompleksia. Toipumisajat vaihtelevat vammatyypin mukaan ja uusintavamman riski on suuri. Taustalla voi olla monta tekijää, jotka vamman aiheuttavat ja kuormituksen hallinta on tärkeässä osassa loukkaantumistodennäköisyyden laskun kannalta. Kuormituksen hallinnan ohella voimaharjoittelu koko voima-nopeus-käyrä ja etenkin jarruttava voima sekä spurttaaminen huomioiden on todettu olevan hyvä tapa takareisivammojen hillitsemisessä. Jalkapallossa kannattaa panostaa osaavaan fysiikkavalmennukseen, joka osaa riskitekijät huomioida.