Kevennyshyppy (countermovement jump, CMJ)

Kevennyshyppy (countermovement jump, CMJ) on todennäköisesti käytetyin hyppytesti urheilijoilla suorituskyvyn mittaamiseen. Sitä on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tutkittu paljon, ja useampi lajiliitto Suomessa käyttää sitä osana testipatteristoaan. Kevennyshypyn etuja ovat esim. helppo suoritettavuus, valmiit viitearvot ja yksinkertainen suoritustapa. Haasteina voi olla laitteet, koska kevennyshyppy vaatii joko valokennoja, tarkoitukseen varten tehtyä mattoa tai kuten Kuntomolla, voimalevyjä. Yksittäisille urheilijoille erinäiset sovellukset pystyvät hyppykorkeutta mittaamaan.

Kevennyshyppyä käytetään paljon, koska se kertoo hyvin alavartalon hermo-lihasjärjestelmän tilasta. Kevennyshypyssä tapahtuu alaspäin suuntautuva liike (eli kevennys) ennen ponnistusta, ja hypyn aikana kehossa tapahtuu venymis-lyhenemissykli, jossa ensin varastoidaan elastista energiaa ennen sen vapauttamista. Urheilija, joka pystyy tehokkaasti tätä sykliä hyödyntämään, pystyy hyppäämään korkeammalle.

Koska kevennyshyppyä on tutkittu paljon, sen yhteyttä eri urheilusuorituksiin on myös saatu selville. Esimerkiksi kevennyshypyn korkeus korreloi hyvin sprinttereillä juoksutuloksen kanssa. Lentopalloilijoilla taas kevennyshyppy on hyvin samankaltainen (ilman vauhtia) lentopallon ponnistuksen kanssa, ja se selittää hieman alle 50% hyppykorkeudesta. Tässä korostuukin hyppytekniset asiat tietyssä lajissa, koska missään lajissa hyppy ei ole täsmälleen samanlainen kevenyshypyn – kädet lanteilla – kanssa. Esimerkiksi lentopallossa hyökkäykseen tullaan vauhdin kanssa ja käsillä saa hyppyä auttaa.

Norjassa on tehty todella laaja tutkimus maajoukkuetason urheilijoilla, jossa on vertailtu lajien ja lajiryhmien välisiä eroja kevennyshypyssä lajien välisiä eroja kevennyshypyssä. He huomasivat, että voima- ja teholajeissa (esim. pikajuoksu, yleisurheilun hyppylajit, pikaluistelu) urheilijat hyppäsivät kovimmat tulokset, pallopeleissä beach volley ja käsipallo olivat parhaita, ja kestävyysurheilijat hyppäsivät heikoiten. Toki on hyvä huomioida, että etenkin miesten puolella kestävyysurheilijoilla on normi-ihmiseen verrattuna hyvät tulokset. Lisäksi huomattiin (ja tämä toistuu muissakin tutkimuksissa), että naisten tulokset ovat noin kolmanneksen pienemmät kuin miesten. Tämä korreloi hyvin alaraajojen lihasmassan ja voimatasojen kanssa, jotka naisilla ovat suurin piirtein saman verran pienemmät.

Mikäli kevennyshyppyä haluaa testimenetelmänä käyttää, on hyvä huomioida muutama asia, jotta testi on toistettava ja luotettava. Ensinnäkin testilaitteiston tulisi olla aina sama, koska eri laitteiden välillä on vaihtelua. Kuntomossa kätytetään todella luotettavana menetelmänä todettuja voimalevyjä, joista saadaan hyppykorkeuden lisäksi paljon muitakin parametrejä, esim. tehontuottoa ja puolieroja esiin. Voimalevyjä on myös vaikea huijata, kun arvoja tarkastellaan tietyn yhtälön kautta, joka poissulkee virheitä lähdössä ja alastulossa (esim. tulee kyykkyyn alas, jolloin lentoaika on korkeampi). Toinen huomioitava asia on mittaustilanne, sen tulisi olla periaatteessa aina samanlainen (samaan aikaan, sama kuormitus), jotta pitkässä juoksussa voidaan tietää se ns. perustaso ja tarkkailla näin hermo-lihasjärjestelmän tilaa. Jos kevennyshyppyä mitataan usein, niin huomataan, jos urheilijan hermosto on väsynyt, ja voidaan miettiä esim. sen kerran nopeusharjoittelun järkevyyttä.