Jääkiekkoilijoiden porrastreenit,
uhka vai mahdollisuus

Jääkiekkoilijoiden off season harjoittelu alkaa olla kuumimmillaan ja useat joukkueet on pongattu portaissa hikoilemassa.

Voiko porrastreeniä tehdä väärin? Vastaus tähän riippuu siitä mitä ominaisuutta halutaan harjoitella.
Jääkiekossa tarvitaan nopeuskestävyyttä, koska ATP ja KP varastot riittävät ainoastaan noin 8-10 sekunniksi, sen jälkeen energiantuotto kääntyy anaerobiseksi, eli syntyy sitä kuuluisaa maitohappoa, joka tekee reidestä jäykän ja luistelusta ei niin terävän näköistä.

Tärkein mietittävä asia kuitenkin on, mistä nopeuskestävyys on rakennettu.
Nopeuskestävyys koostuu nimensä mukaisesti NOPEUDESTA ja KESTÄVYYDESTÄ.
Nopeuskestävyydestä koostuva luistelukunto voidaaan piikata tappiin kauden alussa joko harjoituspeleillä tai kuukaudessa lajiharjoittelun ulkopuolisilla harjoitteilla. Eikö siis kannata off season reeneillä kehittää nopeuskestävyyden peruspilareita, NOPEUTTA ja KESTÄVYYTTÄ.

Määräintervalli harjoitus on tutkitun tiedon mukaan erinomainen harjoitusmuoto nostamaan anaerobista kynnystä ylöspäin. Jääkiekossa tutkimusten mukaan mennään noin 85 % maxVO2 arvoista, joten verenkiertoelimistö paukuttaa anarajaa suurimman osan peliajasta.

Millä sykkeillä on intervalliharjoittelussa jääkiekon lajianalyysiin pohjautuen optimaalisinta harjoitella?

Onko parasta vetää porrastreeni täysillä oksentamiseen saakka vai ehkä maltillisemmin anaerobista rajaa paukuttaen?

Kirjoittaja on Sepi Urpilainen, Kuntomon fysiikkavalmentaja FT.