Asiakastarina
Muistan ajat, jolloin olin iltamyöhään kamppailusalilla treeneissä, ja treenasin myös vapaa-ajalla intensiivisesti.
Olin arkiliikkuja, jonka elämänrytmiin koululaisten ja päivätyön ohella sopi helposti monipuolinen liikunta. Haastoin itseäni aktiivisesti kokeilemaan erilaisia lajeja. Milloin juoksin, kiipeilin, tein HIIT-treenejä, kävin salilla tai personal trainerin tiiviissä ohjauksessa. Ihmettelin tuolloin, miten ihmisillä ei ole aikaa treenata ja pitää huolta itsestään, kun minäkin pystyin siihen useamman lapsen äitinä ja täydellä työajalla.
Vuosi 2020 on kuitenkin opettanut minulle karulla tavalla, että kun ihmisen terveys alkaa murentua jostain kohtaa, mureneminen etenee pala kerrallaan, ellei asiaan puutu nopeasti. Itsehän ei aina välttämättä ehkä edes huomaa, miten useasti lenkki tai treeni on jäänyt välistä ja miten usein tulee jäätyä kotiin sen sijaan, että lähtisi liikkumaan. Nykyajan suorituskeskeinen oravanpyörä blokkaa omasta hyvinvoinnista tosi nopeasti todella suuren palan, ellei itsestään pidetä huolta aktiivisesti. Mitä useammin itseään ja omia tarpeitaan siirtää syrjään, sen vaikeampaa niihin on koskaan palata. Koronan aikana erilaiset rajoitukset ja suositukset saivat ihmiset pysymään kotona ja suojamaan sekä meidän itsemme että muiden terveyttä. Kotiin jääminen otettiin kuitenkin todella konkreettisesti ja monella liikkuminen alkoi unohtua. Liikunnalla ja liikkumattomuudella on vaikutusta myös mielenterveyteen, sillä liikunnan väliin jättäminen tuo helposti myös alavireisen ja väsyneen olon.
Minun koko tarinani on itseasiassa todella värikäs, mutten pidä sitä lainkaan erikoisena tai yksilöllisenä, se on itseasiassa tarina, johon moni varmasti voisi samaistua. Tarinan pääosa on lyhyesti kerrottuna ihan tavallisen ihmisen noidankehä. Minun fyysisesti ja henkisesti kuluneen noidankehäni yksi pääsyy oli pitkittynyt alaselkäkipu ja liikunnan kivuliaisuus. Jatkuva kipu ja kuormittava elämäntilanne aiheuttivat keholle ja mielelle jatkuvan voimavarojen nakertamisen, jolloin itsestä huolehtiminen jäi aina viimeiseksi. Epävarmuus kipujen aiheuttajasta kulutti myös lisää. Jälkikäteen on helppo viisastella, että itseasiassa tuolloin mentiin pieleen heti siinä vaiheessa, kun liikunta ja hyvinvointi jäivät viimeiseksi, vaikka ne juuri olisi pitänyt nostaa tärkeimpien asioiden listalle. Yritin liian kovaa kyetä siihen, mihin pystyin ennen, huomaamatta sitä asiaa, että muutama vuosi oli tehnyt kehostani ihan erilaisen. Minun oli vaikeaa hyväksyä, että vapailla painoilla en saanut keskivartalon tukea toimimaan lainkaan, juokseminen sattui tai etten voi istua pyörän satulassa. Sen sijaan, että olisin etsinyt ratkaisua uudenlaisella näkökulmalla liikuntaan, pidin pitkiä lepotaukoja ja liikuin taas täysillä heti kun kipujen puolesta pystyin. Siihen asti siis, että kaikki kiellettiin ja sain luvan vain kävellä rauhallisesti ja tehdä vain äärimmäisen kevyttä treeniä, kunnes kiputila olisi rauhoittunut.
Vuosien jälkeen olen nyt viimein päässyt takaisin tutulle kuntosalille. Kuntomolla olen aloittanut pienin askelin selkäongelmistani kuntoutumisen. Ensin kuitenkin treenasin lantionpohjalle, lantion lihaksistolle ja keskivartalolle tukea. Kun jonkinlainen tasapaino ja kivuttomuus oli löytynyt, teki mieli alkaa revitellä. Revittely tarkoitti minulle sitä, että astelin ujostellen kuntosalille ja nappasin hihasta Jereä, joka tuli auttamaan treenissä. Onneksi tulikin sen verran vaikealta tuntui löytää itselle sopiva treeniohjelma.
Kriteerini olivat selkeät; kaipasin liikkeitä isoille lihasryhmille, painonpudotukseen tukea, kunnollista lihaskuntotreeniä selkää kuormittamatta ja mielellään ilman istumista. Kuntomosta löytyi rautainen osaaminen auttaa minut taas alkuun salitreenissä. Lisäksi sain hyvät ohjeet löytää oikeat treenivälineet minulle. Jokaisessa laitteessa Jere opasti minulle oikeanlaisen tekniikan ja lisäksi haastavamman liikkeen vaihtoehdoksi. Minulle jäi sellainen fiilis, että vielä olisi laitteistoa kokeilemattakin ja ässiä hihassa. Parasta on tunne siitä, että elämäni ei ole rajoitettua ja treenamiseen löytyy kyllä keinoja.
Ensimmäinen salikäynti pitkään aikaan sai melkein itkemään ilosta. Tältä liikunta ei ollut tuntunut vuosiin ja toisaalta tätä olin kaivannut niin paljon. Pelkkää hyvää oloa ja energisyyttä. Ei pelkkää suoritusta, puntarin tuijotusta, sarjojen laskemista, painojen lisäämistä ja ruokien tarkkailua grammalleen. Ehei, ei mitään noista, vaan puhdasta iloa siitä, että olin taas salilla, minuun ei sattunut ja sain kaupanpäälle niin hyvän olon.
Nykyinen koronatilanne hidastaa kuntosalille menoa 18.12.2020 saakka, mutta sen ajan Kuntomo tuo jäsenilleen treenit kotiin. Valitse itsellesi sopiva live-tunti ja klikkaa itsesi paikalle, vaikka omassa olohuoneessasi. Vaihtoehtoisesti katso tunnin tallenne sinulle sopivaan aikaan, ja treenaa silloin. Pääasia on, että treenaat. Itseasiassa jopa minä, jolle ryhmäliikuntatunnit ovat painajainen, olen testannut Iinan kuntonyrkkeilyn tallenteelta, ja yllätyksekseni pidin siitä.
Vuosi 2020 oli vaikea, mutta opettavainen. Mennään seuraavaan vuoteen yhdessä, terveys ja hyvinvointi edellä. Jos itsellä ei ole keinoja hyvinvoinnin ylläpitämiseen, annetaan osaavan auttaa. Meidän perheemme valinta oli pitää kuntosalijäsenyydet voimassa, liikunnan ammattilaiset puolestaan miettivät, kuinka saamme siitä täyden hyödyn irti koronarajoitusten keskellä.
Pidä huoli itsestäsi ja pysytään terveenä!